Mobiili kirjastontäti
14.4.2005
Lainasin tänään töistä kaksi testilaitetta, Nokia 9300 (uusi “pikkukommunikaattori”) ja Socket Communicationsin bluetooth-viivakoodinlukijan. Tarkoituksena oli testailla Lainastoa, webbiprojektia jota olen hiljalleen kasaillut kevään aikana.
Lainasto on pääkaupunkiseudulla toimiva kommuuni, jossa rekisteröityneet käyttäjät voivat lainata toisiltaan kirjoja ja sivusto hoitaa lainatietojen rekisteröinnin ja muut kirjastolle ominaiset toiminnot. Kirjoja ja muuta aineistoa voi syöttää, selata, etsiä ja lainata ja järjestelmä lähettää sähköpostiviesteinä tiedot lainapyynnöistä ja muistutuksista. Sivusto perustuu Distributed Library Project -sovellukseen, jonka käänsin suomeksi ja jota olen korjaillut melko raskaalla kädellä jotta sain sen toimimaan tuoreiden PHP-versioiden kanssa.
Kirjat syötetään Lainastoon joko naputtelemalla olennaiset tiedot (tekijä, nimike, luokka, kieli) käsin tai käyttämällä ISBN-hakua. ISBN-haku helpottaa syöttöä huomattavasti, koska se etsii kirjaa mm. Amazonin tietokannasta avoimen rajapinnan läpi ja täyttää löydetyt tiedot syöttölomakkeeseen, minkä jälkeen kirjan tallentamiseen riittää tietojen tarkistamisen lisäksi pelkkä Tallenna-napin klikkaus. Jos käytössä on viivakoodinlukija, homma helpottuu entisestään, sillä kaikista kirjoista löytyy nykyään viivakoodi joka käytännössä sisältää teoksen ISBN-numeron. Lukijat ovat kuitenkin edelleen harmillisen kalliita joten sellaista ei ole tullut kotiin hankittua, mutta kun niitä saatiin töissä testikäyttöön niin päätin kokeilla miten omistamani noin 40 kirjan syöttö onnistuu.
Käyttämäni Socket Communicationsin Cordless Hand Scanner (CHS) on bluetooth-yhteydellä varustettu langaton viivakoodinlukija, jolle löytyy ajuri mm. Windowseille, Series 60/80-puhelimille ja erilaisille PDA-laitteille. Vallitsevan käytännön mukaisesti CHS:llä luetut koodit näkyvät käyttöjärjestelmälle näppäinten painalluksina, joten se on yhteensopiva minkä tahansa valmiin sovelluksen kanssa josta löytyy tekstikenttä viivakoodin numeron syöttämistä varten. Kirjoja lukiessani käynnistin siis ensin kommunikaattorista Socketin näppäimistöemulaation, paritin laitteet keskenään, latasin selaimeen Lainaston kirjansyöttösivun ja aloin skannailla kirjojen koodeja. Yhteistyö lähti toimimaan kivuttomasti ja skanneriin oletuksena ohjelmoitu enterin “painallus” koodin luvun jälkeen vähensi turhaa puhelimen näpyttelyä. Kirjojen tiedot löytyivät enimmäkseen suoraan ISBN-haulla, joten skannaus, pieni skrollaus ylöspäin tietojen tarkastamiseksi ja submit-napin klikkaus riittivät yhden kirjan tallentamiseen. Käytännössä hommaa hidasti ainoastaan verkkoyhteys, johon 9300 käyttää GPRS:ää, EDGEllä vahvistettuna jos paikallinen verkko sen mahdollistaa. Lainaston webikäyttöliittymä on kuitenkin tehty normaalia selainkäyttöä varten, joten se ei ole ihan kevyimmästä päästä. Ilman kuvia HTML-koodia lataantuu syöttösivua varten noin 25 kilotavua, jonka lataamiseen ja sivun näyttämiseen meni kommunikaattorilta yllättävän pitkä aika. Mobiilia käyttöä varten syöttösivusta voisi tehdä riisutun version joka nopeuttaisi toimintaa merkittävästi, mutta epäilen että tällainen sivuston käyttötapa jää kuitenkin melko harvinaiseksi. Jouduin lisäksi syöttämään tiedot käsin parille opukselle joiden ISBN-numeroa ei löytynyt tietokannoista ja muutamalle muulle joiden viivakoodia sivuston tarkistusskripti ei jostain syystä sulattanut. Kaikkiaan 42 kirjan tallentamiseen meni aikaa noin 20 minuuttia.
Nokian 9300 vaikutti päivän kokeilun aikana toimivalta laitteelta, pieni koko on kyllä selkeä plussa vanhempiin kommunikaattoreihin ja uuteen 9500-malliin verrattuna. Näppäimistöstä jäi tosin hieman huono maku, se on melko tunnoton ja tuntuu sormenpäiden alla yhdeltä tasaiselta levyltä, minkä takia sitä ei ainakaan tottumaton pysty käyttämään ilman jatkuvaa katsekontaktia. Moni on valittanut myös laitteen WLAN-tuen puutetta, mutta käytännössä GPRS:llä tuntui pärjäävän hyvin, tosin laskisihan yrityksen tiloissa toimiva ilmainen langaton verkko datasiirtokustannuksia jonkin verran. Socketin Bluetooth-skannerikin kelpaisi kotikäyttöön esimerkiksi laskujen maksamiseen mutta yli viidensadan euron hintalappu pyyhkii valitettavasti tällaiset haaveet pois heti kättelyssä. Naputtelen siis jatkossa laskuni ja ostamani kirjat edelleen käsin… :(
Kirjoita kommentti