Henri Vilminko

18.1.2007

Äsken tuli kuluneeksi miljardi (1 000 000 000) sekuntia siitä kun synnyin toukokuussa 1975. Tätä hienoa saavutusta voitaisiin kutsua nörttien “miehen iäksi”. Avattuna tuo on siis 31 vuotta, 37 viikkoa, 1 tunti, 46 minuuttia, 40 sekuntia.

Voisin pitkästä aikaa yrittää kirjoittaa oikeaakin asiaa, syksyllä kun jäi blogin päivittäminen kokonaan jäihin tytön syntymän jälkeen… Kaikki tutut tietävätkin jo että Ellalla todettiin melko pian syntymän jälkeen Downin syndrooma, mikä oli meille melkoinen shokki kun olimme 9 kuukautta mielestämme odottaneet tervettä lasta. Down-lapsilla on hidastuneen kehityksen lisäksi usein ongelmia esimerkiksi sydämessä ja suolistossa, joten alkuajat olivat tosi rankkaa sairaalaelämää kaikenlaisten röntgen- ja ultraäänitutkimusten välissä. Tytön sydän todettiin onneksi terveeksi, mutta noin kuukauden iässä Ella joutui suolistoleikkaukseen ns. Hirschsprungin taudin takia. Eipä voinut operaation kulun selostuksen jälkeen todeta muuta kuin että nykylääketiede on kyllä ihmeellinen asia… Operaatio ja siitä toipuminen meni siis hienosti, tosin aluksi jouduttiin opettelemaan syömistä kaiken maailman nenämahaletkujen kanssa mutta onneksi Ella keksi jossain vaiheessa että äidinmaitohan onkin kuuminta kamaa ruokarintamalla. Nyt on saatu pari kuukautta elää suht normaalia elämää Petran hoitaessa nuorimmaista kotona ja Veeran käydessä päiväkodissa. Jonkun verran tulee koko ajan pyöritystä kaikenlaisten Kelan tukien ja muiden virallisten papereiden kanssa eikä leikkauksen jälkitautien mahdollisuuksistakaan ole täysin päästy eroon. Eli vähän varpaillaan pitää olla koko ajan mutta eteenpäin sätkitään…

Jos haluatte tutustua tarkemmin Downin oireyhtymään niin tässä muutama linkki:
Kehitysvammahuollon tietopankki: Downin oireyhtymä
Wikipedia: Downin oireyhtymä

Tägit: nörtit, down, ella