Retromeininkiä
8.2.2007
Katselin eilen subilta 80-luvun leffan Fast Times at Ridgemont High, suomeksi lähteestä riippuen Kuumat kinkut tai kimmat. Leffan anti ei tässä iässä ehkä ollut enää niin järisyttävä kuin silloin kun sen ensi kertaa 80-luvulla näki, mutta nyt raina toimiikin lähinnä hilpeänä takautumana Vanhoihin Hyviin Aikoihin. Sean Penn ja muut tähdet heittävät ensimmäisiä suorituksiaan, kasaripoppi soi ja yläasteläppä lentää, voi sitä autuutta… Kunnon retrohörhönä jatkoin aikakauden fiilistelyä pelailemalla leffassa vilahtelevia kolikkopelejä ja sen jälkeen muita mieleen juolahtaneita klassikoita.
Ridgemontin hikisessä pelihallissa hakattiin ensimmäisen polven kolikkopelejä, joista bongasin ainakin Pacmanin, Missile Commandin ja Asteroidsin. Ja tietysti Tempestin, ensimmäisen värillisellä vektorigrafiikalla komeilleen avaruusräiskinnän. Pistin MAMEn tulille ja otin sessiot hektistä mättöä jossa liipasinsormi saa kyytiä ja katkenneet viivanpalaset lentelevät vihulaisalusten pamahdellessa tohjoksi. Nykykoneille löytyy versiointina mainio Tsunami 2010, joka on kaiken lisäksi vielä ilmainen. Lisäksi vanha Tempest-fani Jeff Minter tekee parhaillaan samassa hengessä uutta psykedeelistä räiskintää Space Giraffea, jonka edistymistä voi seurata miehen blogista.
Tempestin vektorigrafiikasta juolahti jotenkin mieleen Sentinel, vuonna ‘86 julkaistu action-puzzle, joka jaksaa koukuttaa vieläkin. Pelin tarkoituksena on teleporttailemalla siirtää robotti korkeammalle kuin kenttää vartioiva Sentinel ja tällä tavalla päästä imaisemaan sen energia itseensä. Vaikka grafiikka onkin muiden ensimmäisten 3D-pelien tapaan melkoisen karua ja hidasta, saavat simppeli musiikki ja Sentinelin valvova silmä edelleen aikaan varsin hiillostavan tunnelman. Pelistä on tehty muutama uusintaversiokin ja niistä ainakin Zenith vaikutti kokeilemisen arvoiselta.
Sentinelin shakkiruuduista sain sitten päähäni kokeilla kuusnepan Cosmic Causewaytä, jossa väistellään vastaan viliseviä esteitä vierivällä ja pomppivalla pallolla. En muistanut että peli oli näin vaikea, tai ehkä meikäläisen refleksit eivät ole enää entisellä tasolla, mutta en tuota kauan jaksanut kuitenkaan vääntää.
Sitten vielä aivan toisenlaista toimintaa ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Blue Max on ensimmäisiä tietokonepelejä joita muistan 80-luvun alussa pelanneeni perhetutun uudenkarhealla koneella. Joystick-raukat olivat kovilla kun kaksitasoa yritettiin epätoivoisesti vääntää ylös syöksystä ennen kuin pommitettavan talon katto tulee vastaan… Takakannen sanoin: “Bombs away and God save the King”!
Muuten, jos joku muukin ihmetteli miksi leffassa oppilaat nuuhkivat opettajan jakamia monisteita niin tulipa tuokin selvitettyä:
“Ditto machines were commonly used in schools, and the students believed that sniffing the solvent fumes from a freshly copied sheet would provide a high - a reasonable assumption given the instances and effectiveness of substance sniffing. My teacher says that the kids would spend the five minutes after receiving a new sheet just smelling it.” (tämän tiesi Paper Tiger)
Tägit: elokuvat, tietokonepelit, retro
Muistan hyvin 70-lukulaiset monisteet ja niiden hajun. Kyseessä ovat luultavasti vahamonistuskoneella valmistetut kopiot. painotyö suoritettiin tekemällä vahas eli originaali, jonka avulla kopiot painettiin. Muste oli volettia “musteenväristä” mustetta=)… Luulen koneessa käytetyn spriitä tai vastaavaa. Ainakin tuoreet monisteet tuoksuivat talouspriille tai vastaavalle. Valitan vaillinaista tietoani kyseisestä aiheesta. En jaksanut guugeltaa lisätietoa. Antiikkia ja museokamaa kyseiset laitteet ovat, vaikkakin vahvoja ja hyvin käyttökelpoisia vieläkin ainakin vaihtoehtona. Ne eivät muistaakseni tarvitse edes sähköä vaan ovat käsitoimisia.